Tampere

Vuoden 2016 Kirjasto Päivien jälkipyykki ja tavoitteet seuraavalle vuodelle 2017

Suomen kirjastoseura on kansalaisjärjestö, joka tekee työtä Suomen kirjastojen toimintaedellytysten parantamiseksi. Se kampanjoi suomalaisten kirjastojen puolesta, antaa lausuntoja ja kannanottoja, tarjoaa asiantuntijatietoa ja kehittää alan ammattilaisten osaamista. Kirjastoseura julkaisee Kirjastolehteä ja järjestää joka toinen vuosi alan suurinta ammattitapahtumaa. Valtakunnalliset Kirjastopäivät on Suomen suurin kirjastoalan tapahtuma, jota vietetään joka toinen vuosi. Tämä tapahtuma on ollut alan perinne vuodesta 1892 lähtien.

Vuoden 2016 Kirjastopäivät

Opetus- ja kulttuuriministeriön Kirjastopäivät 2016 pidettiin 23.-24.11.2016 Säätytalolla Helsingissä. Se oli kohdistettu yleisten kirjastojen, korkeakoulu- ja tiedekirjastojen viran- ja toimenhaltijoille, sekä luottamushenkilöille. Tapahtumassa esiteltiin uutta kirjastolakia, katselmoitiin suomalaisten kirjastojen tulevaisuutta, luennoitiin tiedonsaannin kansainvälisestä edistämisestä, matemaattisluonnontieteellisen kerhotoiminnan kehittämisestä yleisissä kirjastoissa, yleisten kirjastojen ja Celian kumppanuudesta, kirjaston toimintakulttuurin muutoksista avoimuuden ja digitaalisuuden myötä ja korkeakoulukirjastojen tulevaisuudesta. Tilaisuudessa luovutettiin myös opetus- ja kulttuuriministeriön vuoden 2016 Kirjastokehittäjä -palkinto, jonka sai tällä kertaa Imatran kaupunginkirjasto.
Huoli kirjastojen säilymisestä

Kirjastolain uudistaminen herätti kirjastopiireissä ennen lain voimaantuloa runsaasti kysymyksiä ja huolenaiheita. Siihen sisältyi kohta, joka lupaa kunnille lisää vapautta päättää rahankäytöstä ja joustoa tietyistä laeista. Uuden lain myötä kunnat voivat siis päättää, millä tavalla ne järjestävät kirjastopalvelut. Tämä sai aikaan huolen kirjastojen säilymisestä ja hallitusohjelmaa on tulkittu muillakin tavoilla. Suomen kirjastoseuran puheenjohtajan Jukka Relanderin mielestä uudistus kohdistuisi erityisesti pienten kuntien palveluihin: ”Pienemmissä kunnissa saattaa linjauksen myötä kasvaa houkutus, että haetaan säästöjä kirjastoja lakkauttamalla”, toteaa Relander.

Hallitusohjelman linjauksen tarpeellisuutta pohdittiin myös kuntaliitossa. Nykyisessä vuonna 1998 säädetyssä kirjastolaissakin kunnilla on vapaus järjestää kirjastopalvelut, joko kunnan omana, tai kuntien yhteisenä toimintana. ”Olemme ihmetelleet mitä muutosta tämä kirjaus tuo nyt voimassa olevaan lainsäädäntöön”, sanoi kuntaliiton kirjastopalveluiden erityisasiantuntija Johanna Selkee. ”On tärkeää keskustella ja käydä läpi mikä meidän tulevaisuuden kirjastomme on ja miltä pohjalta sitä kehitetään.” Kirjastopiireissä on kuitenkin epätietoisuutta siitä, mihin kirjastolain uudistamisella pyritään, tai mitä siitä seuraa. Sen mukana ei ainakaan tule suuria säästöjä, koska kirjastopalvelut käsittävät vain noin yhden prosentin kuntien menoista. Kuntien peruspalvelujen valtionosuuteen sisältyvät yleisten kirjastojen lisäksi sosiaali- ja terveydenhuolto, esi- ja perusopetus, yleinen kulttuuritoimi ja asukaskohtaisen taiteen perusopetus.

Uudistiko Suomi kirjastolakia, koska Pohjoismaatkin tekivät niin?

Kirjastolakia uudistettiin monissa muissakin pohjoismaissa, koska aiemmissa laissa eivät näy esim. sähköiset palvelut, monikulttuurisuus tai kansalaistoiminta. Norjan ja Ruotsin uudistettuun lainsäädäntöön oli nostettu yhdeksi kirjaston tehtäväksi yhteiskunnallisen vuoropuhelun edistäminen. Myös meidän uuden kirjastolain tavoitteena on osallisuus ja demokratiakehityksen vahvistaminen. Lain valmisteluprosessin aikana kuultiin asiantuntijoita ja kansalaisia. Lain uudistuksella oli tarkoitus kokeilla myös joukkoistamista. Kansalaisilta kerättiin tietoa, jolla tavoiteltiin asiantuntijatiedosta poikkeavaa tietoa. Tarkoituksena ei ollut hakea mielipiteitä, vaan uusia näkemyksiä.

Mikä muuttuu maakuntakirjastoissa ja omatoimikirjastoissa?

Kirjastolaki on ns. puitelaki, jolloin palvelujen järjestämisvastuu säilyy kunnilla. Lakiuudistuksen tavoite on edistää kunnan asukkaiden sivistyksellisiä perusoikeuksia, sekä turvata tiedon ja kulttuurin yhdenvertainen saatavuus. Tällä tarkoitetaan saavutettavia ja maksuttomia kirjastopalveluja. Käsiteltävänä olivat myös kirjasto- ja tietopalveluverkon toiminnallinen arviointi ja kirjastohenkilöstön osaamisen varmistaminen. Uuden lain ongelmakohtina nähtiin puitelaki, kelpoisuudet ja normien purkaminen. Lain mukaan kunnat eivät olisi enää velvollisia noudattamaan tiettyjä säädettyjä velvoitteita. Hallitus on esittänyt myös säästöjä lakisääteisiä tehtäviä karsimalla, sekä asettamalla joustavampia kelpoisuusehtoja.

Apulaiskaupunginjohtaja Piia Rantala-Korhonen, joka vastaa Oulun sivistys- ja kulttuuripalveluista on hänkin huolissaan hallitusohjelman kuntiin suuntautuvasta tehtävien karsimisesta: ”Säästöä ei synny, jollei jotain jätetä tekemättä. Tällaisella yleisellä lailla, kunnat voivat toteuttaa palvelut millä tavoin tahansa. Jos niihin liittyy valtionosuuksien karsimista, palvelut vähenevät. Kulttuurin osuus hallitusohjelmassa on muutenkin hyvin suppea. On hyvä, että kirjastolakia uudistetaan, koska kirjastopalvelut ovat keskeinen osa suomalaista sivistyspalvelu kokonaisuutta. Ne ovat käytetyin kulttuuripalvelu koko maassa ja tarvitsevat oman lainsäädännön, joka turvaa palveluiden jatkuvuuden ja kehittämisen. Näin jo 90-luvun laman aikaan, että jos tiettyjen peruspalvelujen turvana ei olisi ollut lainsäädäntöä, niin kyllä laman aikainen leikkuri olisi leikannut vielä syvemmältä.” Rantala-Korhonen pitää kuntia myös hyvänä palvelujen tuottajana: ”Kirjastopalvelut ovat lähipalveluita ja niiden hallinnointi täytyy olla lähellä käyttäjää. En ole vakuuttunut, että maakuntamalliin perustuva kirjasto turvaisi kirjastopalvelut tasapuolisesti koko maassa.”

Uuden kirjastolain kelpoisuusmääritelmä

Akavan erityisalojen AE ry:n asiamiehen Jaakko Korpisaaren mielestä kirjastolaissa kelpoisuudet on jo nyt määritelty väljästi. Hänen mukaansa EU:n ammattipätevyysdirektiivikään ei ole syy muuttaa kelpoisuusmäärittelyä. ”Mahdollisuus tunnustaa toisessa maassa suoritettu tutkinto on hyvä. Sitä sovelletaan kotimaisen lainsäädännön mukaan. Kunkin alan pätevyysvaatimusten määrittely on kansallisissa käsissä, mutta se pitää tehdä omista lähtökohdista. Meillä edellytyksenä on korkeakoulututkinto, johon sisältyy kirjasto- ja informaatioalan opintoja. Korkeakoulututkinnon alaa ei ole määritelty, joten se on väljä ja eurooppalaisen mallin mukainen. Koulutustaso on hyvä laatumäärittäjä. Se on perinteinen tapa kuvata tehtävän vaativuutta. Jos kelpoisuuksista ei säädetä, se antaa kunnille väylän palkata vähemmän koulutettua henkilökuntaa halvemmalla. Kirjastojen hyvä taso perustuu korkeaan osaamiseen ja hyvin koulutettuun henkilökuntaan. Tarkat pätevyysvaatimukset on määritelty kuntien yleisen virka- ja työehtosopimuksen KVTES:n kirjastoalan palkkahinnoittelussa ja ne ovat tiukemmat kuin laki.”

Muutokset kirjastojen käyttäjälle

Uusi laki koskee tavallisia kunnan- ja kaupunginkirjastoja. Kirjaston käyttäjälle uusi laki näkyy ennen kaikkea varausmaksujen poistumisena, joka tulee lisäämään aineiston liikkuvuutta. Kirjastoilla on myös oikeus määrätä käyttäjiä porttikieltoon, mutta tätä joudutaan harvoin käyttämään, koska kirjastossa käy hyvin käyttäytyviä ihmisiä.

Tärkeä on uudessa laissa oleva kohta, joka asettaa yleisten kirjastojen tehtäväksi muiden muassa ”yhteiskunnallisten ja kulttuuristen vuoropuhelujen edistämisen”. Lain tavoitteena on edistää aktiivista kansalaisuutta, demokratiaa ja sananvapautta. Tämä tarkoittaa, että kirjastot voivat yhä enemmän olla alustana ja mahdollistaa aktiivista, osallistuvaa kansalaisuutta. Kirjastot eivät kuitenkaan ota poliittista kantaa puoleen eikä toiseen.

Kirjastotyöntekijöiden keskuudessa on ollut pelkoa siitä, muuttuvatko kirjastot väärään suuntaan ja tuleeko niiden sivistyksellinen arvo laskemaan. Samoin on oltu huolissaan siitä, muuttuuko kirjastopalveluiden järjestäminen kunnille vapaaehtoiseksi. Vaikka kirjastojen tai aineistojen määrästä ei puhuta laissa sen tarkemmin, kunnilta vaaditaan jatkossakin kirjastopalveluiden hoitamista. Keskustelu kirjastojen olemuksesta ja merkityksestä kuitenkin jatkuu. Kirjat eivät ole häviämässä hyllyistä, vaikka ajattelu siirtyy välillä aineistolainaamosta kohtaamispaikkaan. Muutokset ovat osa sivistyksellistä jatkumoa ja turvaavat kirjastojen tehtävän lukemisen, oppimisen, kulttuurin ja tiedon levittäjinä.

About the author: Kirjastopäivät